Yöjuna kiemurteli vuorten välistä halki riisipeltojen, kunnes aamun sarastaessa saavuimme pienelle ja rähjäiselle juna-asemalle. Taksisedät siellä jo tutusti huutelivat ennen kuin päästiin edes junasta astumaan ulos.  Napattiin ensimmäinen taksi joka ei tyrkyttänyt kyytiään ja kiidettiin suorinta tietä hotellille kaupungin keskustan läpi joka oli jämähtänyt 70-luvulle eikä todellakaan ollut mikään iso. Reput respaan ja menoksi, ranta kutsuu. Kello oli 6 aamulla ja paikalliset olivat aamujumpalla rantakadulla, turisteja ei näkynyt yhtään. Rannan avautuessa edessämme yllätys oli erittäin positiivinen, pitkä hiekkaranta ja kirkkainta vettä tähän mennessä. Päivän edetessä pidemmälle ranta alkoi täyttymään turisteista joista suurin osa oli naapuristamme venäjältä.

Viikko vierähti todella nopeasti ja aktiviteettejä kohteessa kyllä riitti purjeliitelystä huvipuistoihin ja vesiskoottereihin. Kokonaisuudessaan Nha Trang oli hyvä paikka ja isoina plussina täytyy mainita Sailor clubin tikka masala, kirkas vesi, Vin Pearlin huvipuisto laitteineen ja vesiliukumäkineen sekä ihanat länsimaalaiset ihmiset joita tavattiin. Miinuksiin taas menee likaisuus, rannat olivat paikallisten iltarientojen jäljiltä aina ihan hirveässä kunnossa. Kerran uidessa törmäsin käytettyyn menkkarättiin, joka ei nyt ainakaan nostanut fiilistä ja olisi voinut jäädä näkemättä sekin kun kolme 10-vuotiasta poikaa pieksivät ja potkivat yhtä saman ikäistä tyttöä…

Onneksi villikissani ei löytänyt episodia vierestä seurannutta opettajaa etsinnästä huolimatta, koska muuten olisin varmaan parasta aikaa Vietnamilaisessa vankilassa puolustettuani tätä ihanaa oikeuden torviääntä joka ei jätä vääryyttä oikaisematta seuraamuksien uhallakaan.

Lähtöpäivänä liput makuubussiin, jossa ei kuitenkaan paljoa tarvinnut nukkua kun 182cm pitkä kaveri on jalkapöydät lintassa paikallaan ja kuski huudattaa äänimerkkiä vaikka tiellä ei olisi edes liikennettä. Aamulla oltiin jälleen Saigonissa jossa notkuttiin reppujen kanssa koko päivä ja illalla kentältä matka jatkui kohti Kuala Lumpuria.

Malesian matkakaan ei alkanut niin mukavissa merkeissä kun check in jonoon mentyämme edessämme oli 4 ihmistä, joista kolme kuului 20 hengen mussukkamuori  seurueeseen huiveineen. - Kuinkas ollakaan yksitellen alkoi eteemme ilmaantumaan huivipäisiä muoreja, jolloin kymmenennen muorin kohdalla itseltäni loppui kärsivällisyys ja jouduin rouvilta ihan kysymään että mahtavatko he tietää jonon tarkoitusta. Lisäksi vielä hieman pahaa silmää rouville ja johan loppui jonossa etuilu.

Kuala Lumpurin keskustaan päästyä paha karma sen kuin jatkui. Väsymyksen ja pitkän matkanteon seurauksena en jaksanut etukäteen selvittää hotellimme tarkkaa sijaintia, joten arvasihan sen miten siinä käy. Kello oli puoli kaksi paikallista aikaa yöllä, molempia väsytti, eikä tilannetta helpottanut ettei seikkailija kaksi ollut saanut kunnon ruokaa koko päivänä lento mukaan lukien johon ei kelvannut lähtömaan valuutta, MITÄ VIT…. Ensimmäinen taksi kuski haistatti persaukset kun ei suostuttu kyytiin ilman mittaria, toiselle taksikuskille annoimme osoitteen ja JEES JEES lähdettiin kiitämään. Ajettiin kerran ohi hotellista ja kiertolenkin jälkeen hintaa olikin tullut jo reilusti lisää. :”Yöllä tuplamaksu tuli kuskin suusta ja näytti mittaria”. Kiitos ja kumarrus, nyt ei jaksa alkaa vääntää eikä huutaa rotta mikä rotta.

Hotellilla selvisi että ollaan väärässä hotellissa, eli se siitä turhasta puolen tunnin ajelusta ja tuplamaksusta. toisella repesi pakka ihan täysin tässä vaiheessa ja toisellakaan ei ollut enää kaukana. Vinkattiin poliisit sivuun ja kuultiin, että hotelimme on 100m päästä siitä missä hyppäsimme lentokenttä bussista ulos. Nyt naurattaa , mutta tuolloin kun kello näytti lähemmäs kolmea yöllä ei paljoa huvittanut muu kuin ajatus taksikuskin hinaamisesta alasti oman autonsa perässä sama lenkki tuplahintaan.
Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja alettiin sumplimaan, että mihin ihmeeseen sitä seuraavana päivänä lähdetään. päivän päätteeksi Mr. & Ms. smith olivat päätyneet pieneen saareen nimeltä Pulau Tioman.

Päivä ravia kaupungilla ja illalla melkein myöhästyttiin yöbussista, vaikka varta vasten mentiin pari tuntia etuajassa sitä odottelemaan. Tämän kaiken mahdollisti se, että kaikki kolme kelloamme olivat eri ajoissa.