Ho Chi Minh city, omaa sukuaan Saigon. Toiset rakastaa, toiset vihaa ja tämän suhteen ei ole harmaata aluetta. vilinää, vilskettä ja psykedeelistä liikennettä, ei ole heikkohermoisen paikkoja tämän kaupungin suojatiet. Suojatiet jotka tässä tapauksessa ovat teitä ilman suojaa. Älä juokse äläkä hötkyile, se on kuolemaksi. Mikäli halajat elossa tien yli, tulee toimia vastoin itsesuojelu vaistoa ja rauhallisesti kävellä suoraan tien poikki keskelle psykedeelistä hulinaa jolloin autoilijat ja miljoonat skootteroijat tekevät itse päätöksen yrittävätkö väistää sinut edestä vai takaa kuitenkaan vauhtia hidastamatta. Korvatulpat olisivat kova sana, koska tässä pitäjässä et pääse kolmea askelta eteenpäin ilman, että jostain suunnasta joku ei rääkkää huurattaisi (käyttäisi äänimerkkiä).

Ihmiset tuntuvat täällä muutaman asteen vilpittömämmiltä kuin Thaimaassa, jossa monien ystävällisyys ja avuliaisuus näyttää olevan sidoksissa oman edun saavuttamiseen. Vastapainona tosin kaupustelu on monin verroin aggressiivisempaa ja rasittavampaa kuin Thaimaassa. Täällä jokaisessa kaupassa henkilökunta seuraa tappituntumalla ja katumyyjät tarraavat kiinni ja vainoavat pidempiäkin matkoja.

Ostoksia tehdessä pitää tarkistaa sekä antamansa että saamansa rahat huolella. Jos annat vahingossa 100 000 dongin setelin luullen sitä 10 000 dongin seteliksi, saat takuuvarmasti väärän summan rahaa takaisin. Sama pätee vaihtorahoihin, tarkista kuitit ja saamasi rahat varsinkin kun maksat isoilla seteleillä. Vietnamilaiset ovat mestareita luomaan hirmuisen kiireen tunteen, jolloin helposti jättää rahat ja summat tarkistamatta ja tällöin tulee taatusti väärin rahaa takaisin.
Pyöräriksa on ehdottomasti paras tapa nähdä kaupunkia, mutta sovi hinta etukäteen ja varmista että hintaan sisältyy kaikki mahdollinen, niin vältyt kusetukselta tippien suhteen ja pääset pienemmällä hampaiden kiristelyllä.

Paikallisiin tutustuu tässä kaupungissa kaikista parhaiten puistossa, johon monet paikalliset menevät tutustuakseen ulkomaalaisiin. Kyllähän se tietysti hieman oudolta tuntuu näin skandinaavista, kun lauma viisikymppisiä ukkoja tulee kehumaan aamulenkin päätteeksi kuinka hyvässä kunnossa kroppa on. Hetki meni miettiessä, että ollaanko sitä nyt paikallisessa piilokamerassa vai törmäsinkö nyt puiston likaisiin setiin. Äkkiä kuitenkin huomaa ihmisten vilpittömyyden kun kyseessä ei ole myynti eikä kaupustelutilanne ja kun joku oikeasti haluaa tehdä tuttavuutta. Samanlainen mukava kohtaaminen paikallisten kanssa tapahtui lähtöpäivänä, kun samaisessa puistossa lauma yliopisto opiskelijoita tuli kanssamme tekemään tuttavuutta.

Näin neljän päivän pintaa raapaisevan luotauksen perusteella kaupunki vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja nähtävääkin riittää samoin kuin todella halpoja päiväretkiä, mutta kieltämättä tuo aivan päätön ja pähkähullu liikenne syö motivaatiota liikkua missään.
Nyt taakse jää Saigon ja on aika palata takaisin ihanaan rantaelämään. Nha Trang on kohteena ja nyt riitti kaupungit joksikin aikaa kun alkaa tämä rusketuskin uhkaavasti katoamaan.