Lauttamatka Kohti Koh Lantaa alkoi aurinkoisesti laivan kannella jalkoja heilutellen keula aalloissa. Horisontista kuitenkin lähestyi kovaa vauhtia ukkospilvirintama sateineen ja liitävine lokkeineen jotka hyödynsivät myrskytuulia siipiensä alla. Kun viimeiset auringon säteet alkoivat kadota pilvirintaman taakse, tuuli yltyi ja sade saapui tummien aaltojen saattelemana.  Nyt oli aika lopettaa laivan reunalla keikkuminen ja siirtyä sateen suojaan kapteenin selän taakse ohjaamoon. Trooppisen sateen pieksämä vene keikkui sivutuulessa kapteenin yrittäessä nähdä sateen pimentämän ikkunan läpi. Vähän Thaimaalaista älämölöä ja thaimaalainen tuulilasin pyyhkijä käynnistyi. Lisää kiukkuista älämölöä raotetusta ikkunasta ja taas pyyhkijä toimi moitteettomasti.  Tanskalainen nainen tuntui hieman ärsyyntyvän kapteeniin toimintaan. - Ilmeisesti hänen mielestään tuulilasin pyyhkiminen kaatosateessa ei ole 7-vuotiaan paidattoman kansipojan hommia, joka myös kasasi ja pakkasi matkustajien matkatavarat ja teki kaikki muutkin hommat laivalla muun nelihenkisen miehistön pötkötellessä ohjaamossa.
Kohti tuntematonta matkamme käy, tällä kertaa ei etukäteen varailtu majoitusta vaan luotettiin karmaan. Satamassa piti ensin työntyä majoituksen- ja kyydin tarjoajien ahnaan väkijoukon läpi. Muutama lähti jopa seuraamaan joten piti tehdä pikainen väistöliike ja syöksyä ravintolaan ruokailemaan. Paha ruoka ja pahempi mieli, näin se vaan menee. Annokset oli aika berberistä ja migreeni yritti porautua seikkailija kakkosen ohimoista läpi. Rinkan kantamisen se puoli jota ei näy niissä mukavissa erämainoksissa, joissa rinkka selässä hymyillään ja kannetaan 30kg säkkiä pitkin maita ja mantuja nauttien joka hetkestä. Sahalaitojen sokaisemana ja huonon ruuan kiukustuttamana ei meinannut nyt pelkkä huumori riittää lääkkeeksi seikkailija kakkoselle. Nyt tarvittiin kunnon burana-överit, että matkaa pystyttiin jatkamaan ilman päämäärää.
Läheisestä sukellusliikkeestä saatiin muutama tärppi joiden perässä suunnattiin nokat kohti Long Beachia. Ravattuamme aluetta parisen tuntia päädyimme vaan halvimpaan vaihtoehtoon, joka kohdalle oli osunut. Pikasuihku ja skootteri alle pariksi päiväksi, nyt etsitään pidemmäksi aikaa paikka johon passaa rinkan levitellä. - Skootterin valinnassahan pätee samat säännöt kuin auringonlaskuissa ja hyvissä drinksuissa, sen pitää olla hyvän näköinen. Ihan itse valitsin tuon silmiä hivelevän pinkin playboyratsun, jolla uutta tukikohtaa etsitään. Suomalainen kateus tosin iski usein matkan varrella kun ohikiitävillä kuskeilla oli paremmat mopot ja nätimmät kypärät. Aika nopeasti tähän vasemman puoleiseen liikenteeseenkin tottuu kun takapenkiltä kuului heti kovaa kiljuntaa kun eksyi väärälle kaistalle kiitämään mutkaisia teitä pitkin. Vauhtia meillä tosin oli sen verran vähän että ihmettelen miten pysyttiin pystyssä.
Asuntoa etsiessä eksyttiin vanhaan kaupunkiin, jossa oli käynnissä festivaalit.  Päätimme palata illalla pelipaikoille uudestaan kun pää tehtävämme oli suoritettu. Festareilla riitti ihmeteltävää ja maisteltavaa ihan vanhan kunnon markkinoiden malliin. Paluumatkalla tosin pimeys ja sade hieman hankaloittivat skootterointia kun ei meinannut nähdä mitään kun oli joko ötököitä tai vettä silmät täynnä.
Koti löytyi ja mikä ironisinta niin päädyttiin paikkaan josta ihan ensimmäiseksi käytiin Long Beachilta asuntoja kyselemässä. Nyt on lämmin vesi suihkussa, uima-allas ja auringonlaskut parvekkeella ainakin 30 vuorokautta.  Seuraavaksi lojutaan pari päivää altaalla ja sen jälkeen aletaan valloittamaan saaren pieniä rantoja ja nähtävyyksiä. Jos jo jotain on tämän reissun aikana oppinut, niin se on se, että nivean aurinkorasvat (varsinkin suojakerroin 50) voi työntää sinne minne ei aurinko paista.  - Koska se ei auringolta suojaa niin jospa siitä olisi enemmän suojaa siellä missä ei tosiaan aurinko paista.