Niin sitä sitten matka alkoi vuosaaren norsunluu tornista lumimyrskyn läpi sandaalit jalassa. Ala-aulassa jo goretex-haarniskainen ritarimme koputteli lasiin lumisen pyörteen keskeltä. Lumi ilmeisesti ei tuntunut kovin hyvältä varpaiden välissä, koska seikkailija 2 kiljui ja nauroi koko matkan autoon. - Kentälle päästyä luottoritarimme vannoi käsi sydämellä tulevansa perästä (tämä lupaus lunastetaan ja palkitaan ämpärin äärellä)! Myös Luigi, tuo jägestä peräisin oleva entinen palloa potkiva gigolo on jo lomat sopinut ja kertoman mukaan lentojen metsästys on alkanut!

Lennot sujuivat oppirjamaisen hyvin ja matkatavaratkin löysivät lyhyestä vaihdosta ja skeptisten ihmisten odotuksista huolimatta upeasti perille. Heti Phuketin kentällä odottikin jo seikkailijoiden ilmestyskirjan ensimmäinen vitsaus, susilauma joka odotti apinoita koijjattavaksi. Edullisesti tarjottiin 1000 bht.lla pääsyä Phuket towniin, päädyimme kuitenkin itse järjestämään kyytimme ja lentokenttä bussilla pääsimme 170 bht.llä suoraan lennon aikana katsomamme hotellin pihaan. Heti bussin heilahtaessa liikkeelle tunsin olevani taas se sama utelias pikku poika joka pienenä änkeytyi uteliaisuuttaan kaupan hyllyn väliin ja jonka äiti sitten häpeän saattelemana oli joutunut myyjän kanssa purkamaan että poika saatiin pois sieltä. ” PALMUJA PALMUJA” huutojen saattelemana pyörin bussin penkillä ja osoittelin joka suuntaan ikkunasta innoissani melkein nukahtaneelle seikkailija 2.lle. Tiesin kuitenkin innon puhkuvan myös tämän seikkailijan sielussa palavasti, vaikka lennon rasittama keho ei sitä kyennytkään ilmaisemaan.

”Sawat dii khrap/kha ja iso hymy tekivät tehtävänsä, pahalle haiseva ja pieni perushuone saatiin kohotettua samaan hintaan asteen paremmaksi ja paremman hajuiseksi ilman tinkimistä. 17 euroa jaettuna kahdella ei kuulostanut ollenkaan huonolta ottaen huomioon että suomessa kello oli jo 6 aamulla ja lennoilla ei kerinnyt eikä pystynyt nukkumaan. Vanhalle vuorotyön konkarille 4h päikkärien jälkeinen herääminen ei ollut paha rasti eikä matkarasitustakaan tuntunut enää olevan kun uudet ärsykkeet hivelivät kaikkia aisteja jo heti koneesta noustua.

Ensimmäinen ruokailu oli suuri pettymys jonkun sortin katukeittiössä. Oma kana-riisi ateriani piti sisällään lähinnä kanan rustoja ja luita pilkottuna riisin sekaan ja toisessa annoksessamme oli kulahtaneita ja aika ”juustosen” makuisia katkarapuja.
Seikkailija 2 uhrautui jäämään hotellille lataamaan akkujaan ja selvittämään seuraavaa majoituspaikkaa, kun itse lähdin kipuamaan Rang hillin näköalapaikalle joka oli ”lähellä” hotellia. vajaan tunnin kiipeämisen jälkeen olin huipulla aika voittaja fiiliksellä märkä t-paita finaaliin valmiina. - Onneksi oli juotavaa repussa retkellä. Maisemat olivat hulppeat auringon laskiessa, vaikka pilvinen keli olikin.

Toivottavasti pian saadaan järkättyä jostain majoitus pidemmäksi aikaa, jostain missä sielu lepää ja voi antaa ajan pysähtyä. Sekä lopettaa 12 kiloisen rinkan ja 12 kiloisen käsimatkatavara repun kantamisen päivittäin… -Se siitä kevyesti pakkaamisesta. 
Babylonin kellot seis, nyt rantauduttiin vihdoinkin paikkaan jossa voi pieni ihmislapsi hengähtää. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen emme lähteneetkään Ahtia uhaten kohti koh phi phi.tä lautalla, vaan päädyimme vaihtoehto B.hen. hyppäsimme paikalliseen minivaniin ja hiacen peräkontissa viuhuimme Ao phangngan kalkkikivi muodostelmien välistä niin että heilahti suoraan Krabin linja-auto asemalla, hintaa kertyi tälle kyydille 120 bht per lärvi. Matka jatkui tinkaamalla paikallinen taksi heivaamaan meidät 25km päähän trooppiseen ja syrjäiseen bungaloviimme. Resortissa käytössä ilmaiset skootterit, polkupyörät ja kuljetus kylille. Uima-altaan nähtyämme meno muuttui kuin kari Grandi olisi juossut kohti keidasta Saharassa. Toinen päivä trooppisessa ilmastossa ja vasta nyt tunsimme veden iholla, ihanaa. Huomenna toivottavasti nähdään merikin joka on 7,5km päässä. Ruoka oli hyvää, ja kaikki muutkin majailijat ovat nuoria, kauniita ja mukavia. - Paitsi resortin omistaja joka on thaimaalainen versio jäyhästä suomalaisesta miehestä.

Niin sitä sitten matka alkoi vuosaaren norsunluu tornista lumimyrskyn läpi sandaalit jalassa. Ala-aulassa jo goretex-haarniskainen ritarimme koputteli lasiin lumisen pyörteen keskeltä. Lumi ilmeisesti ei tuntunut kovin hyvältä varpaiden välissä, koska seikkailija 2 kiljui ja nauroi koko matkan autoon. - Kentälle päästyä luottoritarimme vannoi käsi sydämellä tulevansa perästä (tämä lupaus lunastetaan ja palkitaan ämpärin äärellä)! Myös Luigi, tuo jägestä peräisin oleva entinen palloa potkiva gigolo on jo lomat sopinut ja kertoman mukaan lentojen metsästys on alkanut!

Lennot sujuivat oppirjamaisen hyvin ja matkatavaratkin löysivät lyhyestä vaihdosta ja skeptisten ihmisten odotuksista huolimatta upeasti perille. Heti Phuketin kentällä odottikin jo seikkailijoiden ilmestyskirjan ensimmäinen vitsaus, susilauma joka odotti apinoita koijjattavaksi. Edullisesti tarjottiin 1000 bht.lla pääsyä Phuket towniin, päädyimme kuitenkin itse järjestämään kyytimme ja lentokenttä bussilla pääsimme 170 bht.llä suoraan lennon aikana katsomamme hotellin pihaan. Heti bussin heilahtaessa liikkeelle tunsin olevani taas se sama utelias pikku poika joka pienenä änkeytyi uteliaisuuttaan kaupan hyllyn väliin ja jonka äiti sitten häpeän saattelemana oli joutunut myyjän kanssa purkamaan että poika saatiin pois sieltä. ” PALMUJA PALMUJA” huutojen saattelemana pyörin bussin penkillä ja osoittelin joka suuntaan ikkunasta innoissani melkein nukahtaneelle seikkailija 2.lle. Tiesin kuitenkin innon puhkuvan myös tämän seikkailijan sielussa palavasti, vaikka lennon rasittama keho ei sitä kyennytkään ilmaisemaan.

”Sawat dii khrap/kha ja iso hymy tekivät tehtävänsä, pahalle haiseva ja pieni perushuone saatiin kohotettua samaan hintaan asteen paremmaksi ja paremman hajuiseksi ilman tinkimistä. 17 euroa jaettuna kahdella ei kuulostanut ollenkaan huonolta ottaen huomioon että suomessa kello oli jo 6 aamulla ja lennoilla ei kerinnyt eikä pystynyt nukkumaan. Vanhalle vuorotyön konkarille 4h päikkärien jälkeinen herääminen ei ollut paha rasti eikä matkarasitustakaan tuntunut enää olevan kun uudet ärsykkeet hivelivät kaikkia aisteja jo heti koneesta noustua.

Ensimmäinen ruokailu oli suuri pettymys jonkun sortin katukeittiössä. Oma kana-riisi ateriani piti sisällään lähinnä kanan rustoja ja luita pilkottuna riisin sekaan ja toisessa annoksessamme oli kulahtaneita ja aika ”juustosen” makuisia katkarapuja.
Seikkailija 2 uhrautui jäämään hotellille lataamaan akkujaan ja selvittämään seuraavaa majoituspaikkaa, kun itse lähdin kipuamaan Rang hillin näköalapaikalle joka oli ”lähellä” hotellia. vajaan tunnin kiipeämisen jälkeen olin huipulla aika voittaja fiiliksellä märkä t-paita finaaliin valmiina. - Onneksi oli juotavaa repussa retkellä. Maisemat olivat hulppeat auringon laskiessa, vaikka pilvinen keli olikin. Hektinen kaupunki tuo Puhuket town, eikä sitä yhtään helpottanut tieto ettei seuraavalle yölle ollut vielä majoitusta järjestetty. Toivottavasti pian saadaan järkättyä jostain majoitus pidemmäksi aikaa, jostain missä sielu lepää ja voi antaa ajan pysähtyä. Sekä lopettaa 12 kiloisen rinkan ja 12 kiloisen käsimatkatavara repun kantamisen päivittäin… -Se siitä kevyesti pakkaamisesta. 

Babylonin kellot seis, nyt rantauduttiin vihdoinkin paikkaan jossa voi pieni ihmislapsi hengähtää. Alkuperäisistä suunnitelmista poiketen emme lähteneetkään Ahtia uhaten kohti koh phi phi.tä lautalla, vaan päädyimme vaihtoehto B.hen. hyppäsimme paikalliseen minivaniin ja hiacen peräkontissa viuhuimme Ao phangngan kalkkikivi muodostelmien välistä niin että heilahti suoraan Krabin linja-auto asemalle jonne hintaa kertyi tälle kyydille 120 bht per lärvi. - Kiitos lappalaisen poronaisen jolle tinkaaminen ja poromiesten ykkös auto hiece olivat jo entuudestaan tuttuja.

Matka jatkui tinkaamalla paikallinen taksi heivaamaan meidät 25 km päähän trooppiseen ja syrjäiseen bungaloviimme. Resortissa käytössä ilmaiset skootterit, polkupyörät ja kuljetus kylille. Uima-altaan nähtyämme meno muuttui kuin kari Grandi olisi juossut kohti keidasta Saharassa. Toinen päivä trooppisessa ilmastossa ja vasta nyt tunsimme veden iholla, ihanaa. Huomenna toivottavasti nähdään merikin joka on 7,5km päässä. Ruoka oli hyvää, ja kaikki muutkin majailijat ovat nuoria, kauniita ja mukavia. - Paitsi resortin omistaja joka on thaimaalainen versio jäyhästä suomalaisesta miehestä.

Ensimmäisenä iltana pikku suhailu skootterilla, jonka jälkeen päätimme ajoissa mennä nukkumaan. Tosin tuo bungalowimme ja sen avovessa viidakkomaisemalla ja kaiken karvaisilla asukeillaan hieman huolettikin seikkailija numero 2. sta. Lappalaisella poronaisen sitkeydellä niistäkin ötököistä ja viidakon huudoista selvittiin kunnialla joten hattua täytyy nostaa!