Niin jäi taakse seesteinen Lanta eikä yhtään liian myöhään, nähty mikä nähty ja koettu mikä koettu. Toki pitkästymisestä huolimatta trooppisesta kesästä ja ympäristöstä ei ole voinut olla nauttimatta. Viimeisen kuukauden aikana on oivaltanut ainakin kaksi asiaa, nuo asiat jotka jo tiesi mutta nyt sai vahvistuksen. Oivallus 1: Ystävät ovat elämän sokeri, te teette elämästä makeeta. Ilman ystäviä elämä maistuisi ainaiselta kaurapuurolta veteen keitettynä ja intin talvisena aamuna nautittuna lusikka jäätyneenä puuron keskelle. Oivallus 2: Ei ole tästä pojasta pikku pitäjään asumaan, se oli jo muistista melkein himmentynyt, mutta kuukauden hiljaiselon ja tekemisen puutteen saattelemana nuoruus Karkkilassa palasi mieleen painajaismaisesti.

Lähtö aamu koitti ja säntäsimme minibussiin malttamattomina kuin lapset jouluaamuna. - Nyt päästään eteenpäin, muuttui lauseeksi kohta päästään eteenpäin kuskin ajellessa edestakaisin jo turhankin tutuksi tullutta päätietä etsien hotelleja, joista loput 10 matkustajaa änkeytyivät kyytiin. - Ensin tietysti loogisesti pihalla kyytiä odotellen ja sen saavuttua ”pikaisesti” hotellista uloskirjautumisen hoitaen…

 Kaksi lauttamatkaa ja usean tunnin karman uhmaamisen jälkeen nousimme veneeseen ja matka kohti kopankaanin valloitusta alkoi.  Lauttamatkakin meni rattoisasti nuorta laihaa elämän uhmaa täynnä olevaa hapsenkkakkiais-hippiäistä seuraillen, joka mp3-soitttimet korvilla ravasi lauttaa edestakaisin ilman paitaa avojaloin likainen tukka hulmuten huivin välistä. – Nyt selvisi meillekin keistä paikalliset käyttävät nimeä linnunkakka länkkäri.

Kaunis trooppinen saari häämötti horisontissa ja mitä lähemmäs rantaa pääsimme, sitä turkoosimmaksi vesi muuttui. - Vesipyssyt tanaan, ranta lähenee. Satamassa taksihyeenat jo hyökkäsivätkin laumalla jallittamaan meitä uusia tulijoita. Hyvän taksi diilin neuvoteltua hypättiin lavalle ja hetkeä myöhemmin huomattiinkin maksaneemme lipusta vuoristorataan. Lavataksin viuhuessa jyrkkiä mäkiä ylös ja alas vinhaa vauhtia, ei voinut kuin nauraa samaan aikaan kun vatsan pohjasta kouri oikein kunnolla.  Hotellille päästyä diili ei enää ollutkaan niin hyvä, nyt meitä kusetettiin maksamaan enemmän kun kuski väitti käsittäneensä meidän jäävän aikaisemmin pois kyydistä.

Täällä ei tosiaan kannata vuokrata skootteria, opukset olivat oikeassa. - Olivat oikeassa tai ei niin seuraavana päivänä lompsittiin tyytyväisinä asiakkaina hotellilta hyvän vihjeen perässä Jay Jayn luokse skootterin vuokraus puuhiin. Jay Jaykin löytyi niin helpolla, ettei tarvinnut legendaarisesti pohtia että missä on J.J. - Kyseinen henkilö oli kuulemma ainoa skootterin vuokraaja meidän osassa saarta, joka ei kuseta joka naarmusta 16000 Bhatia, eli 400€. Tämä tieto tuli respan mukavalta sedältä joka nauratti meitä joka kerta tietämättään näyttämällä kaamean kankkusen kiinalaiselta mieheltä joka hyppää peräkontista alasti silmille.

Tällä saarella skootterionnettomuudet ovat niin yleisiä, että niiden aiheuttamien vammojen paikkaamiseen on perustettu ihan oma ambulanssi, ja kaatumisesta aiheutuvia asfaltti-ihottumia ja arpia kutsutaan leikkisästi Koh Phanganin tatuoinneiksi. Eli ei kuin mrs Bukèè tarakalle ja uhmaamaan skootterijumalia vuoristopoluille. - Millähän nimellä sitä kutsuisi näitä seikkailija kakkosen kynnen jälkiä, joita on kyljet täynnä kun kissa on kauhuissaan pitänyt kiinni ajoretkillä. Hieman läski olo tosin pääsi tulemaan jo ensimmäisenä päivänä kun mopo hyytyi ylämäkeen ja ohikulkijoiden nauraessa emäntä käveli kiltisti mopon perässä loppu matkan nyppylän huipulle. – Ei edes äkäisen Jay Jaylle valittamisen ja uuden skootterin saamisen jälkeen muutosta tapahtunut. edelleenkin hyydyttiin samaan mäkeen samalla lopputuloksella. Ei tosin kehdattu kiukuttelun johdosta Jay Jaylle enää asiasta mainita, vika ei siis ilmeisesti aina ole työvälineissä niin kuin olen luullut. Onneksi on vielä työkaverit jäljellä joita voi syyttää silloin kun työvälineet ei toimi.

Kyllä nyt pienen ihmislapsen taas kelpaa olla, kun maisemat hivelevät sielua lämmön hyväillessä lähes eroottisesti koko vartaloa ja ruokien maistuessa joka kerta keskitasoa paremmalta. Ei tähän voi sanoa kuin: ”elämä on kivaa ja mulla on perheasiat kunnossa, kyllä lähtee!”.

Saari oli juuri sopivan kokoinen Thaimaalaisen uudenvuoden juhlintaan. Oli tietysti hieman outoa kun tuntemattomat paikalliset pysäyttivät meidät keskelle tietä ja kaatoivat jääkylmää vettä niskaan naama hymyssä. Nämä ihmiset osaavat kyllä juhlia ja pitää hauskaa kun vaan tilaisuus tarjoutuu. Kadut olivat täynnä tanssivia ja juhlivia ihmisiä hyvässä sovussa roiskimassa vettä kaikkien ohikulkijoiden päälle eikä kukaan yrittänyt vedättää.

Tuli nähtyä saaren yksi tavaramerkkikin kun mentiin piipahtamaan puolikuu bileissä. Oli se nannaa päästä vähän tanssahtelemaan viidakon keskellä konemusiikin rytmiin, tosin toisella seikkailijalla ei ollut niin kivaa kun kyseinen musiikki kuulemma kuulostaa kauheammalta kuin miltä migreeni tuntuu.
Näin sitä toimivassa ja harmonisessa parisuhteessa toimitaan. Toinen kuuntelee tsäkädäkän villejä rytmejä rytmihäiriönkin uhalla ja toinen lähtee keskellä yötä ruokkimaan nälkäisiä kulkukoiria rantaan, vaikka voisi peiton alla olla seuraamassa Spartacuksen hurjia mittelöitä.

Seikkailija kahdelta katosi kahtena päivänä peräkkäin toinen släbäri hotellin portaikon edestä johon ne piti jättää. Ensimmäinen kerta meni pienellä ohimosuonten pullistumalla ja toisen kerran jälkeen seikkailija kahden tempperametin johdosta ei mennyt kauaakaan kun koko hotellin väki oli säläbärijahdissa. Itselläni oli kadonnut toinen tohveli lähtöaamuna ja mystisesti nämä katoamiset tapahtuivat aina kulkukoira Luikeron ruokkimisen jälkeen...

Hotelli oli erittäin hyvä ja uima-allas aina yhtä houkuttava. Mitä rantaan tulee niin rantamme oli ehdottomasti yksi saaren kauneimmista, joskin uimisen kannalta epäkäytännöllinen kun joutuu merisiilien ja merimakkaroiden seassa uimaan mahapohjaa ekat 500m. Tämän jälkeen tosin alkaa erittäin kaunis koralliriutta joka on myös sukelluskohde.
Viikko meni hujauksessa ja oli aika laittaa nokka kohti Bangkokin hulinaa.  Ilmastoitu lautta ja ilmastoidun bussin koko takapenkki omassa käytössä teki matkasta oikein miellyttävän, joskin bussin kolme penkkiä viidestä ei ollut kiinni ja keikkuivat ja heiluivat koko matkan.