Pako Babylonista

Pako Babylonista 2019-11-04T15:42:31+02:00 Blog Integration Feed Generator https://pakobabylonista.vuodatus.net/ sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Turkoosi paratiisi, Villi Singapore]]>

Lautan saapuessa Salang beachin pitkään laituriin auringon ensisäteet saavuttivat turkoosin merenpinnan ja postikorttimaisemat veivät väsymyksen pois välittömästi. Tarmokkaan parin tunnin etsimisen jälkeen päädyimme ikävään tulokseen, kaikki majoitukset ovat homeisen leikkimökin ja risumajan risteytyksiä lisättynä huomattavasti kalliimmat hinnat aikaisempaan matkaan verrattuna. Ruoka saarella oli ihan syötävää, ei sen enempää eikä vähempää. kaunis rantakin todettiin käyttökelvottomaksi auringon ottoon hiekkakärpästen takia. Pelastus oli kuitenkin lähellä, 100m uinti läheiselle ponttoonille lillumaan koralliriutan keskelle ja loma oli pelastettu.

Neljä päivää oli kulutettu hujauksessa ja oli lähdön paikka, pörpelikaksikko oli jo matkalla kohti Aasiaa ja tapaamispaikaksi sovittu Singapore. Lähtöpäivä ei kuitenkaan mennyt ihan käsikirjoituksen mukaan kun aamu seitsemän lautasta näkyi vai perävalot kello:6.40. - Illalla varmistin vielä kahdesta eri paikasta lautan lähtöajan. Seuraavan lautan piti lähteä klo:9.00 ja lautta lähti klo:10.40.

Ajateltiin helpottaa matkantekoa ottamalla julkisen bussin sijasta minibussi, jolla pääsee vaihtamatta perille asti. Puolessa välissä matkaa minibussi ajoi huoltoaseman pihaan ja kertoi, että nyt on tauko ja linja-auto poimii meidät tästä. Pattaja peten mitta tuli täyteen joten avasin suuni rumien voimasanojen saattelemana enkä suostunut nousemaan autosta pois. Hetken päästä paikalle tuli linja-auto, jolloin haukuin tämänkin kuljettajan pataluhaksi. Seuraavaksi vuorossa oli puhelimen langan päässä pomo joka meille matkat myi ajatuksella helppo, ei tarvitse vaihtaa. Nyt käytin jo painokelvottomia nimikkeitä haukkuessani tämän huijarin maanrakoon. – Nämäkään sanat eivät tehneet kyseiselle #*^`>#¤ eemelille oikeutta, voin vain toivoa ettei hän enää ikinä eleässään saa yhtään asiakasta ja joutuu polkupyöräriksakuskiksi!!! 4-kertaisen hinnan maksettua ja tullin syynin läpi käytyä päästiin kuitenkin Singaporeen perille joskin muutama herneenpalko erittäin syvällä nenässä. Ne verovapaat juomaksetkaan eivät sitten osoittautuneet niin halvoiksi sen jälkeen kun rajalla selvisi, että kaikista Malesiasta tuoduista alkoholituotteista tarvitsee maksaa verot maahan tullessa.

Singaporessa odoteltiin etu-ja takapetteriä nettikahvilassa ja kun tiimi lyöttäytyi yhteen ei jäänyt epäselväksi, että henkilökemiat pelasivat ja hyvin. Täytyy sanoa, että fiilikset olivat aika hulppeat kun hyvällä porukalla päräytettiin hyvien vinkkien perässä 1-alttitude taivasbaariin 68-kerrokseen rokkaamaan. Baarissa eräs paikallinen rahamies päätti tarjota seurueellemme koko illan. Kaupungista ei ole muutenkaan huonoa sanottavaa, ei uskoisi että ollaan Aasiassa. Ei likaa, ukottajia, jekuttajia, roikkujia, kaupustelijoita, eikä vänkääjiä. Täällä me viihdytään ja voi lämmöllä suositella. On rantoja, huvipuistoja, ihania ihmisiä, aurinkoa ja lämpöä.

Tämä porukka ja seuraavat 3.5 viikkoa yhdessä ei voi tietää muuta kuin lystiä, riemua ja poskilihasten väsymistä. Harvoin päätyy sellaiseen 4-ihmisen porukkaan, jossa voi puhua mistä tahansa ja pystyy ilman riitoja ja hampaiden kiristelyä sopimaan päivien menot.

Kolme yötä Kalliissa ja taian omaisessa Singaporessa on takana, Lennot ja majoitus ensimmäiseksi viikoksi on varattu ja kohta otetaan mittaa Balista. Tässä vaiheessa voi jo ääneen ihmetellä, että mihin nämä viimeisimmät 3kk. ovat kadonneet.]]>

2012-06-03T15:09:01+03:00 2019-11-04T15:41:56+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/06/turkoosi-paratiisi-villi-singapore sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Rantaelämää 70-luvulla.]]>

Viikko vierähti todella nopeasti ja aktiviteettejä kohteessa kyllä riitti purjeliitelystä huvipuistoihin ja vesiskoottereihin. Kokonaisuudessaan Nha Trang oli hyvä paikka ja isoina plussina täytyy mainita Sailor clubin tikka masala, kirkas vesi, Vin Pearlin huvipuisto laitteineen ja vesiliukumäkineen sekä ihanat länsimaalaiset ihmiset joita tavattiin. Miinuksiin taas menee likaisuus, rannat olivat paikallisten iltarientojen jäljiltä aina ihan hirveässä kunnossa. Kerran uidessa törmäsin käytettyyn menkkarättiin, joka ei nyt ainakaan nostanut fiilistä ja olisi voinut jäädä näkemättä sekin kun kolme 10-vuotiasta poikaa pieksivät ja potkivat yhtä saman ikäistä tyttöä…

Onneksi villikissani ei löytänyt episodia vierestä seurannutta opettajaa etsinnästä huolimatta, koska muuten olisin varmaan parasta aikaa Vietnamilaisessa vankilassa puolustettuani tätä ihanaa oikeuden torviääntä joka ei jätä vääryyttä oikaisematta seuraamuksien uhallakaan.

Lähtöpäivänä liput makuubussiin, jossa ei kuitenkaan paljoa tarvinnut nukkua kun 182cm pitkä kaveri on jalkapöydät lintassa paikallaan ja kuski huudattaa äänimerkkiä vaikka tiellä ei olisi edes liikennettä. Aamulla oltiin jälleen Saigonissa jossa notkuttiin reppujen kanssa koko päivä ja illalla kentältä matka jatkui kohti Kuala Lumpuria.

Malesian matkakaan ei alkanut niin mukavissa merkeissä kun check in jonoon mentyämme edessämme oli 4 ihmistä, joista kolme kuului 20 hengen mussukkamuori seurueeseen huiveineen. - Kuinkas ollakaan yksitellen alkoi eteemme ilmaantumaan huivipäisiä muoreja, jolloin kymmenennen muorin kohdalla itseltäni loppui kärsivällisyys ja jouduin rouvilta ihan kysymään että mahtavatko he tietää jonon tarkoitusta. Lisäksi vielä hieman pahaa silmää rouville ja johan loppui jonossa etuilu.

Kuala Lumpurin keskustaan päästyä paha karma sen kuin jatkui. Väsymyksen ja pitkän matkanteon seurauksena en jaksanut etukäteen selvittää hotellimme tarkkaa sijaintia, joten arvasihan sen miten siinä käy. Kello oli puoli kaksi paikallista aikaa yöllä, molempia väsytti, eikä tilannetta helpottanut ettei seikkailija kaksi ollut saanut kunnon ruokaa koko päivänä lento mukaan lukien johon ei kelvannut lähtömaan valuutta, MITÄ VIT…. Ensimmäinen taksi kuski haistatti persaukset kun ei suostuttu kyytiin ilman mittaria, toiselle taksikuskille annoimme osoitteen ja JEES JEES lähdettiin kiitämään. Ajettiin kerran ohi hotellista ja kiertolenkin jälkeen hintaa olikin tullut jo reilusti lisää. :”Yöllä tuplamaksu tuli kuskin suusta ja näytti mittaria”. Kiitos ja kumarrus, nyt ei jaksa alkaa vääntää eikä huutaa rotta mikä rotta.

Hotellilla selvisi että ollaan väärässä hotellissa, eli se siitä turhasta puolen tunnin ajelusta ja tuplamaksusta. toisella repesi pakka ihan täysin tässä vaiheessa ja toisellakaan ei ollut enää kaukana. Vinkattiin poliisit sivuun ja kuultiin, että hotelimme on 100m päästä siitä missä hyppäsimme lentokenttä bussista ulos. Nyt naurattaa , mutta tuolloin kun kello näytti lähemmäs kolmea yöllä ei paljoa huvittanut muu kuin ajatus taksikuskin hinaamisesta alasti oman autonsa perässä sama lenkki tuplahintaan.
Seuraavana päivänä nukuttiin pitkään ja alettiin sumplimaan, että mihin ihmeeseen sitä seuraavana päivänä lähdetään. päivän päätteeksi Mr. & Ms. smith olivat päätyneet pieneen saareen nimeltä Pulau Tioman.

Päivä ravia kaupungilla ja illalla melkein myöhästyttiin yöbussista, vaikka varta vasten mentiin pari tuntia etuajassa sitä odottelemaan. Tämän kaiken mahdollisti se, että kaikki kolme kelloamme olivat eri ajoissa.]]>

2012-06-03T12:35:01+03:00 2019-11-04T15:41:59+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/06/rantaelamaa-70-luvulla sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Hyvää huomenta Vietnam]]>

Ho Chi Minh city, omaa sukuaan Saigon. Toiset rakastaa, toiset vihaa ja tämän suhteen ei ole harmaata aluetta. vilinää, vilskettä ja psykedeelistä liikennettä, ei ole heikkohermoisen paikkoja tämän kaupungin suojatiet. Suojatiet jotka tässä tapauksessa ovat teitä ilman suojaa. Älä juokse äläkä hötkyile, se on kuolemaksi. Mikäli halajat elossa tien yli, tulee toimia vastoin itsesuojelu vaistoa ja rauhallisesti kävellä suoraan tien poikki keskelle psykedeelistä hulinaa jolloin autoilijat ja miljoonat skootteroijat tekevät itse päätöksen yrittävätkö väistää sinut edestä vai takaa kuitenkaan vauhtia hidastamatta. Korvatulpat olisivat kova sana, koska tässä pitäjässä et pääse kolmea askelta eteenpäin ilman, että jostain suunnasta joku ei rääkkää huurattaisi (käyttäisi äänimerkkiä).

Ihmiset tuntuvat täällä muutaman asteen vilpittömämmiltä kuin Thaimaassa, jossa monien ystävällisyys ja avuliaisuus näyttää olevan sidoksissa oman edun saavuttamiseen. Vastapainona tosin kaupustelu on monin verroin aggressiivisempaa ja rasittavampaa kuin Thaimaassa. Täällä jokaisessa kaupassa henkilökunta seuraa tappituntumalla ja katumyyjät tarraavat kiinni ja vainoavat pidempiäkin matkoja.

Ostoksia tehdessä pitää tarkistaa sekä antamansa että saamansa rahat huolella. Jos annat vahingossa 100 000 dongin setelin luullen sitä 10 000 dongin seteliksi, saat takuuvarmasti väärän summan rahaa takaisin. Sama pätee vaihtorahoihin, tarkista kuitit ja saamasi rahat varsinkin kun maksat isoilla seteleillä. Vietnamilaiset ovat mestareita luomaan hirmuisen kiireen tunteen, jolloin helposti jättää rahat ja summat tarkistamatta ja tällöin tulee taatusti väärin rahaa takaisin.
Pyöräriksa on ehdottomasti paras tapa nähdä kaupunkia, mutta sovi hinta etukäteen ja varmista että hintaan sisältyy kaikki mahdollinen, niin vältyt kusetukselta tippien suhteen ja pääset pienemmällä hampaiden kiristelyllä.

Paikallisiin tutustuu tässä kaupungissa kaikista parhaiten puistossa, johon monet paikalliset menevät tutustuakseen ulkomaalaisiin. Kyllähän se tietysti hieman oudolta tuntuu näin skandinaavista, kun lauma viisikymppisiä ukkoja tulee kehumaan aamulenkin päätteeksi kuinka hyvässä kunnossa kroppa on. Hetki meni miettiessä, että ollaanko sitä nyt paikallisessa piilokamerassa vai törmäsinkö nyt puiston likaisiin setiin. Äkkiä kuitenkin huomaa ihmisten vilpittömyyden kun kyseessä ei ole myynti eikä kaupustelutilanne ja kun joku oikeasti haluaa tehdä tuttavuutta. Samanlainen mukava kohtaaminen paikallisten kanssa tapahtui lähtöpäivänä, kun samaisessa puistossa lauma yliopisto opiskelijoita tuli kanssamme tekemään tuttavuutta.

Näin neljän päivän pintaa raapaisevan luotauksen perusteella kaupunki vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja nähtävääkin riittää samoin kuin todella halpoja päiväretkiä, mutta kieltämättä tuo aivan päätön ja pähkähullu liikenne syö motivaatiota liikkua missään.
Nyt taakse jää Saigon ja on aika palata takaisin ihanaan rantaelämään. Nha Trang on kohteena ja nyt riitti kaupungit joksikin aikaa kun alkaa tämä rusketuskin uhkaavasti katoamaan.]]>

2012-05-05T14:07:01+03:00 2019-11-04T15:42:01+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/05/hyvaa-huomenta-vietnam sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Pattaja Pete Bangokissa]]>

Taksikyyti hotellille ei ollutkaan ihan niin simppeli kuin olisi voinut kuvitella tai toivoa siihen aikaan yöstä, kuskina kun oli tuttu jees jees-mies, joka ei kuunnellut tai ei ymmärtänyt puhetta. - Tai ei kuunnellut eikä ymmärtänyt kun sanottiin hotellin sijaitsevan Lumbinin puiston vieressä :”Jees jees!!” ja sitten ajeltiin pieni puolen tunnin extra kiertoajelu toisen täysin samannimisen hotellin kautta. Hotellille päästyä olo oli yhtä kotoisa kuin graniittitalon anttilassa. Tuo ihana venäjän kieli joka soljui joka suunnasta korvaan ja nuo ihanat käytöstavat jotka vie nettitunnuksetkin nenän edestä. Hotelli oli erittäin hyvä, siisti ja henkilökunta oli mukavaa ja palvelualtista. Isona plussana joutuu tietysti mainitsemaan hotellin juusto- ja suklaakakut joita sai kellon ympäri. - Itsehän en tosin juuri lainkaan makeaa syö, korkeintaan silloin tällöin juhlapäivinä…

Ihana ihmisvilinä ja kaupungin hulina, siitä on Bangkok tehty. Jos täällä käy aika pitkäksi niin silloin passaa matkamiehen vilkaista peiliin ja ihmetellä syytä. Koko kaupungin laaja ydin on täynnä nähtävää ja vieri viereen ahdettuja massiivisia kauppakeskuksia joissa ei pääse hiki tulemaan vaikka emäntä olisi ostellut isännän käsivarsille vähän painavampiakin ostoskasseja. Isännillekin löytyy shoppailun ajaksi hoitopaikkoja, ettei tarvitse vaimon perässä kävellä kiukuttelemassa ja pitkästymässä. On keilahalleja, elokuvateattereita, bubeja, hieromoita ja teemapuistoja aasta ööhön. Pitäkää kuitenkin puhelin lähellä sillä se saattaa useaan otteeseen päristä kun tarjonnasta hullaantuneet naiset menettävät suuntavaiston ja onnistuvat eksymään näihin suunnattoman isoihin keskuksiin.

Meidänkään taloudessa ei tarvinnut tapella ostoksille lähdöstä kun minut vietiin aina hoitoon kyseisen kauppakeskuksen elokuvateatteriin siksi aikaa nauttimaan loistavasta aasialaisesta elokuvamausta joka sisälsi lähes pelkästään testosteronia
pursuavia elokuvia.

Eräänä päivänä saatiin tomeralta turistipoliisilta vähän apua pyytämättä kun tämä tuli kyselemään kuulumisia ja että keitä oltiin. - Tarkoituksemme oli kierrellä temppeleitä hetken aikaa ja ennen kuin huomattiinkaan niin poliisi oli jo hommannut meille riksan ja neuvotellut kiertoajelun kohteineen joka kesti nelisen tuntia ja maksoi euron. Ei huono hinta ollenkaan, tosin olisi ollut mukavampi itse päättää kohteet, niin olisi voinut jättää nuo muutamat kalliit korujen tukkuliikkeet ja korupajat suutareineen väliin ja tosiaan katsastaa pelkästään ne muutamat temppelit.

Hieromoiden kanssa suosittelemme tarkkuutta ja varovaisuutta, muuten saattaa käydä niin, että hieronnan taso ei ole todellakaan hääppöinen ja voi pitää sisällään reilusti hierontaöljyä ja epäortodoksisia hierontaotteita. - Hälytyskellojen tulisi soida viimeistään siinä vaiheessa kun kysellään että mies- vai naishieroja ja kun huomaat että sinut on viety privaattihuoneeseen.

Kelluva marketti jäi näkemättä kiitos laiskuutemme kun emme jaksaneet kertaakaan herätä riittävän aikaisin. Samoin jäi näkemättä pilvenpiirtäjien katolla sijaitsevat näköalaravintolat kenkäpakkoineen, koska pattaja petehän ei omista tropiikissa kenkiä enkä nirsoiluiltani niitä raaskinut ostaakaan. Toisaalta oliko tuo nyt menetys, noita auringonlaskuja saa katsella vuosaaren norsunluutornissakin ihan tarpeeksi. Täällä ei vaan ole Jukka poikaa pyyhe lanteilla notkumassa samaisella terassilla saunan
raikkaana, sitä onko se hyvä vai huono jätetään lukijoiden mielikuvituksen ja Jukan oman mielipiteen varaan.

Lumbinin puisto, ihan loistava paikka. Erittäin kaunis ja viihtyisä, löytyy polkuveneitä, ulkoilma uimahalli ja spartalais-henkisiä saleja muutamat kipaleet, joissa on sään pieksämät osittain ruostuneet painot ja voimailulaitteet. - Ajavat asiansa kovemmankin proteiinikoneen käsissä ja kyllähän se tuo penkkaamiseen vähän lisää katu-uskottavuutta kun sen tekee maasturin isoilla rautavannerenkailla.

Viikko on erittäin passeli aika Bangkokiin, siinä ajassa ei tarvitse hötkyillä ja saa rauhassa ihmetellä ison kylän meininkiä, mutta kaikkea aikansa ja seuraavaksi nokka kohti Vietnamia.]]>

2012-05-05T13:56:01+03:00 2019-11-04T15:42:05+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/05/pattaja-pete-bangokissa sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Koh Phanganin maihin nousu]]>

Lähtö aamu koitti ja säntäsimme minibussiin malttamattomina kuin lapset jouluaamuna. - Nyt päästään eteenpäin, muuttui lauseeksi kohta päästään eteenpäin kuskin ajellessa edestakaisin jo turhankin tutuksi tullutta päätietä etsien hotelleja, joista loput 10 matkustajaa änkeytyivät kyytiin. - Ensin tietysti loogisesti pihalla kyytiä odotellen ja sen saavuttua ”pikaisesti” hotellista uloskirjautumisen hoitaen…

Kaksi lauttamatkaa ja usean tunnin karman uhmaamisen jälkeen nousimme veneeseen ja matka kohti kopankaanin valloitusta alkoi. Lauttamatkakin meni rattoisasti nuorta laihaa elämän uhmaa täynnä olevaa hapsenkkakkiais-hippiäistä seuraillen, joka mp3-soitttimet korvilla ravasi lauttaa edestakaisin ilman paitaa avojaloin likainen tukka hulmuten huivin välistä. – Nyt selvisi meillekin keistä paikalliset käyttävät nimeä linnunkakka länkkäri.

Kaunis trooppinen saari häämötti horisontissa ja mitä lähemmäs rantaa pääsimme, sitä turkoosimmaksi vesi muuttui. - Vesipyssyt tanaan, ranta lähenee. Satamassa taksihyeenat jo hyökkäsivätkin laumalla jallittamaan meitä uusia tulijoita. Hyvän taksi diilin neuvoteltua hypättiin lavalle ja hetkeä myöhemmin huomattiinkin maksaneemme lipusta vuoristorataan. Lavataksin viuhuessa jyrkkiä mäkiä ylös ja alas vinhaa vauhtia, ei voinut kuin nauraa samaan aikaan kun vatsan pohjasta kouri oikein kunnolla. Hotellille päästyä diili ei enää ollutkaan niin hyvä, nyt meitä kusetettiin maksamaan enemmän kun kuski väitti käsittäneensä meidän jäävän aikaisemmin pois kyydistä.

Täällä ei tosiaan kannata vuokrata skootteria, opukset olivat oikeassa. - Olivat oikeassa tai ei niin seuraavana päivänä lompsittiin tyytyväisinä asiakkaina hotellilta hyvän vihjeen perässä Jay Jayn luokse skootterin vuokraus puuhiin. Jay Jaykin löytyi niin helpolla, ettei tarvinnut legendaarisesti pohtia että missä on J.J. - Kyseinen henkilö oli kuulemma ainoa skootterin vuokraaja meidän osassa saarta, joka ei kuseta joka naarmusta 16000 Bhatia, eli 400€. Tämä tieto tuli respan mukavalta sedältä joka nauratti meitä joka kerta tietämättään näyttämällä kaamean kankkusen kiinalaiselta mieheltä joka hyppää peräkontista alasti silmille.

Tällä saarella skootterionnettomuudet ovat niin yleisiä, että niiden aiheuttamien vammojen paikkaamiseen on perustettu ihan oma ambulanssi, ja kaatumisesta aiheutuvia asfaltti-ihottumia ja arpia kutsutaan leikkisästi Koh Phanganin tatuoinneiksi. Eli ei kuin mrs Bukèè tarakalle ja uhmaamaan skootterijumalia vuoristopoluille. - Millähän nimellä sitä kutsuisi näitä seikkailija kakkosen kynnen jälkiä, joita on kyljet täynnä kun kissa on kauhuissaan pitänyt kiinni ajoretkillä. Hieman läski olo tosin pääsi tulemaan jo ensimmäisenä päivänä kun mopo hyytyi ylämäkeen ja ohikulkijoiden nauraessa emäntä käveli kiltisti mopon perässä loppu matkan nyppylän huipulle. – Ei edes äkäisen Jay Jaylle valittamisen ja uuden skootterin saamisen jälkeen muutosta tapahtunut. edelleenkin hyydyttiin samaan mäkeen samalla lopputuloksella. Ei tosin kehdattu kiukuttelun johdosta Jay Jaylle enää asiasta mainita, vika ei siis ilmeisesti aina ole työvälineissä niin kuin olen luullut. Onneksi on vielä työkaverit jäljellä joita voi syyttää silloin kun työvälineet ei toimi.

Kyllä nyt pienen ihmislapsen taas kelpaa olla, kun maisemat hivelevät sielua lämmön hyväillessä lähes eroottisesti koko vartaloa ja ruokien maistuessa joka kerta keskitasoa paremmalta. Ei tähän voi sanoa kuin: ”elämä on kivaa ja mulla on perheasiat kunnossa, kyllä lähtee!”.

Saari oli juuri sopivan kokoinen Thaimaalaisen uudenvuoden juhlintaan. Oli tietysti hieman outoa kun tuntemattomat paikalliset pysäyttivät meidät keskelle tietä ja kaatoivat jääkylmää vettä niskaan naama hymyssä. Nämä ihmiset osaavat kyllä juhlia ja pitää hauskaa kun vaan tilaisuus tarjoutuu. Kadut olivat täynnä tanssivia ja juhlivia ihmisiä hyvässä sovussa roiskimassa vettä kaikkien ohikulkijoiden päälle eikä kukaan yrittänyt vedättää.

Tuli nähtyä saaren yksi tavaramerkkikin kun mentiin piipahtamaan puolikuu bileissä. Oli se nannaa päästä vähän tanssahtelemaan viidakon keskellä konemusiikin rytmiin, tosin toisella seikkailijalla ei ollut niin kivaa kun kyseinen musiikki kuulemma kuulostaa kauheammalta kuin miltä migreeni tuntuu.
Näin sitä toimivassa ja harmonisessa parisuhteessa toimitaan. Toinen kuuntelee tsäkädäkän villejä rytmejä rytmihäiriönkin uhalla ja toinen lähtee keskellä yötä ruokkimaan nälkäisiä kulkukoiria rantaan, vaikka voisi peiton alla olla seuraamassa Spartacuksen hurjia mittelöitä.

Seikkailija kahdelta katosi kahtena päivänä peräkkäin toinen släbäri hotellin portaikon edestä johon ne piti jättää. Ensimmäinen kerta meni pienellä ohimosuonten pullistumalla ja toisen kerran jälkeen seikkailija kahden tempperametin johdosta ei mennyt kauaakaan kun koko hotellin väki oli säläbärijahdissa. Itselläni oli kadonnut toinen tohveli lähtöaamuna ja mystisesti nämä katoamiset tapahtuivat aina kulkukoira Luikeron ruokkimisen jälkeen...

Hotelli oli erittäin hyvä ja uima-allas aina yhtä houkuttava. Mitä rantaan tulee niin rantamme oli ehdottomasti yksi saaren kauneimmista, joskin uimisen kannalta epäkäytännöllinen kun joutuu merisiilien ja merimakkaroiden seassa uimaan mahapohjaa ekat 500m. Tämän jälkeen tosin alkaa erittäin kaunis koralliriutta joka on myös sukelluskohde.
Viikko meni hujauksessa ja oli aika laittaa nokka kohti Bangkokin hulinaa. Ilmastoitu lautta ja ilmastoidun bussin koko takapenkki omassa käytössä teki matkasta oikein miellyttävän, joskin bussin kolme penkkiä viidestä ei ollut kiinni ja keikkuivat ja heiluivat koko matkan.]]>

2012-04-22T10:16:01+03:00 2019-11-04T15:42:07+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/04/koh-phanganin-maihin-nousu sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Jekkupojat tullissa]]>

Salin jälkeen pikainen piipahdus kotona ja suihkun raikkaana suunnistetaan syömään kaupungille yleensä fat monkey nimiseen ravintolaan jonka mainoskin jo lupaa paskimman palvelun, huonoimmat safkat ja lämmintä kaljaa. – Eihän tällaisesta tarjouksesta voi kieltäytyä! Tosiasiassa emme ole missään emmekä koskaan syöneet näin hyviä hampurilaisia. Niin hyviä hampurilaisia, että seikkailija 2. yritti kyseisen paikan keittiömestarin saada mukaamme suomeen.
Ainakin muutaman kerran viikossa iltasafkan jälkeen joutuu antautumaan paikallisen hieronnan vietäväksi. Tosin siinä leikissä taso vaihtelee paljon paikkojen välillä, toisissa paikoissa silitellään ja toisissa paikoissa hieroja saisi skandinavisessa oikeusjärjestelmässä syytteen pahoinpitelystä.
Nyt kun arki on lähtenyt mukavasti rullaamaan niin pitäähän sitä taas tulla vähän pähkinöitä jyrsittäväksi, ettei liian seesteiseksi meno muutu. Seikkailija kahden jatkuvien erinäisten pienten sairastamisien lisäksi tuli yksi ylämäki lisää puun takaa. - Tänään aamulla oli suunnitteilla mennä ompelijalla piipahtamaan ja tilailemaan jotain naisten nuttuja, mutta kuin sattuman kaupalla päädyimme ennen lähtöä passeja selailemaan niin siinähän sitten kävi ilmi, että vaikka haimme molemmille turistiviisumit jotka oikeuttavat 60vrk.n oleiluun, niin eikös tullivirkailija ollut toiselle mätkäissyt 60vrk.n oleskeluluvan ja seikkailija kahdelle 30… - Mikä nyt kaiken lisäksi sattuu umpeutumaan kolmen päivän päästä. Huomenna sitten soitellaan ja selvitellään vaihtoehtoja joilla molemmat saataisiin pidettyä maassa vielä kuukauden, jotta jo maksetut majoitukset saataisiin hyödynnetyksi. Dollari poikineen tähänkin lystiin menee, mutta niin pitkään kuin ongelmista selviää pelkästään rahalla ja vaivan näöllä niin ollaan voiton puolella! Mikä ei tapa, vahvistaa (vaikka saattaa myös aika lailla välillä vituttaa).]]>

2012-03-25T18:52:01+03:00 2019-11-04T15:42:11+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/03/jekkupojat-tullissa sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Lantaa koko rahalla, Koh Lantaa.]]>

Sinä aikana kuultiin hurjia ja hauskoja tarinoita kuinka pariskunnan miehellä oli joka reissulla ongelmia mahan kanssa ja aina väärissä paikoissa. Jaettiin toistemme arjen ilot ja surut, on se vaan mahtavaa tutustua ihaniin, vilpittömiin ja sydämellisiin ihmisiin. Täydellinen päivä joka pitää sisällään naurua, aurinkoa, uimista, hyvää ruokaa ja Thaimaan parhaat mohitot erittäin hyvässä seurassa ei voisi saada eeppisemppiä mittakaavoja, ellei illan päätteeksi kotiin päästyä olisi suihkussa jäänyt kahvaa käännettäessä koko aparaatti käteen.
- Se epätoivon tunne joka valtasi hetkeksi kun tuijotin suihkukopissa seinässä ammottavaa reikää, josta syöksyvä vesi alkaa täyttää suihkukoppia kun viemäri ei kerkiä vetämään samaan tahtiin. Nokkela poika nappaa t-paidan ja työntää sen reikään sillä seurauksella, että nyt vettä tulee paitsi ammottavasta reiästä, mutta myös laattojen välistä parilta eri seinältä ja suihkukopin ulkopuoleltakin. Ajatus siitä että vedestä maksetaan 17 ränkylää/yksikkö ei helpota oloa. Päässä pyörii vaan, että paljonko tämä ralli tulee maksamaan ja kuka sen maksaa. : ” NYT ON PIKKU HÄSSÄKKÄ HAE ÄKKIÄ APUA”. Tuumasta toimeen säntäsi hieman hätääntyneen oloinen seikkailija 2 ja nappasi mennessään mukaan avaimen joka pitää kämpässä sähköt päällä. 30 sekuntia myöhemmin olinkin sitten paitsi vedestä täyttyvässä suihkukopissa, myös pilkkopimeässä. parin minuutin päästä ovi käy ja valot palaavat päälle, hätääntynyt seikkailija 2 palaa todettuaan ettei missään ole ketään eikä mitään numeroita mihin soittaa.
Läpsystä vaihto ja nyt suihkussa seisoo kukkaismekkoon pukeutunut kaunis daami, joskin olo tuskin oli kovin seksikäs sillä hetkellä, vaikka vaatteiden kosteuden perusteella menossa olisi voinut olla märkä mekko kilpailu. itse säntäsin alakertaan jyskyttelemään ikkunoita ja kun mitään vastetta tähän ei saatu, säntäsin tien yli samana päivänä tapaamamme pariskunnan ovelle jyskyttämään ja huutamaan englanniksi että tietäisikö mies mitään putkihommista. En tiedä kävikö kaverin ajatuksissa ensimmäiseksi, että tällä kertaa minulla olisi ollut ongelmia vatsani kanssa. Välitön vastaus kuitenkin kuului että: ” kyllä, mikä ongelma”. rappuun päästyämme portaissa jo tulikin vastaan hieman hysteerinen seikkailja 2 vesivana perässä ilmeisesti rooliinsa kyllästyneenä.
Tehtäväjako oli selvä, putkimies etsi vesisulkua ja apua, hänen vaimonsa äyskäröi vettä takasin suihkukopin puolelle ja itse ruuvasin aparaatin irti ja käskin seikkailija 2.sen etsiä siihen sopivan tulpan. Hysteerinen apuri oli hetken päästä vielä hysteerisempi tajuttuaan juuri antaneensa 80€ maksaneen ainokaisen meikkiharjansa tulpaksi. Aamulla selvisi, että artisti ei maksa tätä rallia, hyvä karma oli siis tässä tarinassa mukana.
Nyt on skootteri hommattu jolla pääsee heilahtamaan pisteestä A pisteeseen B, jalankulkijoiden kanssa rinnakkain kilpaillen kumpi on nopeammin perillä. Tosin mitä hiljemmin ajaa, sitä enemmän näkee ja alaruumissanikin kiertää veri kun seikkailija 2 ei tyrehdytä sitä puristamalla vyötäröstä liian kovasti. Iltainen riesa nimeltä ökkimönkiäisiä silmät täynnä ratkaistiin hommaamalla kuskille ja kartturille katu-uskottavat reiskan ajolasit, jotka kuitenkin jostain ihmeen syystä herättävät hilpeyttä ihmisten ilmoilla. Kiitos paikallisen yrittäjähenkisyyden, jouduimme toisena skootterivuokrapäivänä jo paikkauttamaan takakumin. Täällä kun on tapana hiljaisena kautena yrittäjän hankkia itselleen töitä heittelemällä terävää krääsää tielle oman puljunsa lähistölle, jotta pääsee renkaita paikkailemaan.
Jotta tämä reissu ei ihan läskistymiseksi menisi, niin päädyttiin hankkimaan suolaisen hintaiset salikortit 3 viikoksi. Enää ei myöskään näy suomalaista kylähullua merenrannassa tekemässä mitä ihmeellisimpiä polvijumppaliikkeitä elefanttimaisella ketteryydellä. vannomme kautta kiven kannon että seuraavat kolme viikkoa käymme päivittäin salilla, ja täältä ei todellakaan ole kotiin tulossa mitään sumopainin taitajia kesällä.
Tänään oli loisto päivä aamulla käytiin ensin altaalla grillaamassa nahkaa, sitten suunniteltiin himan reissun jatkoa, vaikka ensi kuun 10 pvä. niin kaukaiselta tuntuukin näin päivän kerrallaan eleleville. Eli päätös oli että ensi kuussa painellaan Koh Phanganille viettämään kiinalaista uutta vuotta viikoksi. Nyt on ihana nauttia Koh Lantan seesteisestä ja rauhallisesta ilmapiiristä jossa sielu lepää, päivittäisistä hieronnoista, auringosta ja merituulesta. Täällä paikalliset vielä hymyilee länkkäreille ja ilmapiiri kaikkialla on rentoa ja ystävällistä.
Elämä jatkuu täällä omalla rutiinillaan, aamiaiseksi tuoreita hedelmiä, päivät menee seikkaillessa tai chillaillessa, auringon laskiessa jumpataan ja illalla syödään hyvin ja nautitaan ilmapiiristä. Nyt levätään ja pidetään matalaa profiilia, ensi kuussa rokataan kun uusi vuosi vaihtuu vesisodan saattelemana.

Teitä kaikkia kaivaten, pysytään kuulolla.]]>

2012-03-17T18:57:01+02:00 2019-11-04T15:42:14+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/03/lantaa-koko-rahalla-koh-lantaa sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Koh Lanta, kun viisikymppinen ei riitä.]]>

Kohti tuntematonta matkamme käy, tällä kertaa ei etukäteen varailtu majoitusta vaan luotettiin karmaan. Satamassa piti ensin työntyä majoituksen- ja kyydin tarjoajien ahnaan väkijoukon läpi. Muutama lähti jopa seuraamaan joten piti tehdä pikainen väistöliike ja syöksyä ravintolaan ruokailemaan. Paha ruoka ja pahempi mieli, näin se vaan menee. Annokset oli aika berberistä ja migreeni yritti porautua seikkailija kakkosen ohimoista läpi. Rinkan kantamisen se puoli jota ei näy niissä mukavissa erämainoksissa, joissa rinkka selässä hymyillään ja kannetaan 30kg säkkiä pitkin maita ja mantuja nauttien joka hetkestä. Sahalaitojen sokaisemana ja huonon ruuan kiukustuttamana ei meinannut nyt pelkkä huumori riittää lääkkeeksi seikkailija kakkoselle. Nyt tarvittiin kunnon burana-överit, että matkaa pystyttiin jatkamaan ilman päämäärää.
Läheisestä sukellusliikkeestä saatiin muutama tärppi joiden perässä suunnattiin nokat kohti Long Beachia. Ravattuamme aluetta parisen tuntia päädyimme vaan halvimpaan vaihtoehtoon, joka kohdalle oli osunut. Pikasuihku ja skootteri alle pariksi päiväksi, nyt etsitään pidemmäksi aikaa paikka johon passaa rinkan levitellä. - Skootterin valinnassahan pätee samat säännöt kuin auringonlaskuissa ja hyvissä drinksuissa, sen pitää olla hyvän näköinen. Ihan itse valitsin tuon silmiä hivelevän pinkin playboyratsun, jolla uutta tukikohtaa etsitään. Suomalainen kateus tosin iski usein matkan varrella kun ohikiitävillä kuskeilla oli paremmat mopot ja nätimmät kypärät. Aika nopeasti tähän vasemman puoleiseen liikenteeseenkin tottuu kun takapenkiltä kuului heti kovaa kiljuntaa kun eksyi väärälle kaistalle kiitämään mutkaisia teitä pitkin. Vauhtia meillä tosin oli sen verran vähän että ihmettelen miten pysyttiin pystyssä.
Asuntoa etsiessä eksyttiin vanhaan kaupunkiin, jossa oli käynnissä festivaalit. Päätimme palata illalla pelipaikoille uudestaan kun pää tehtävämme oli suoritettu. Festareilla riitti ihmeteltävää ja maisteltavaa ihan vanhan kunnon markkinoiden malliin. Paluumatkalla tosin pimeys ja sade hieman hankaloittivat skootterointia kun ei meinannut nähdä mitään kun oli joko ötököitä tai vettä silmät täynnä.
Koti löytyi ja mikä ironisinta niin päädyttiin paikkaan josta ihan ensimmäiseksi käytiin Long Beachilta asuntoja kyselemässä. Nyt on lämmin vesi suihkussa, uima-allas ja auringonlaskut parvekkeella ainakin 30 vuorokautta. Seuraavaksi lojutaan pari päivää altaalla ja sen jälkeen aletaan valloittamaan saaren pieniä rantoja ja nähtävyyksiä. Jos jo jotain on tämän reissun aikana oppinut, niin se on se, että nivean aurinkorasvat (varsinkin suojakerroin 50) voi työntää sinne minne ei aurinko paista. - Koska se ei auringolta suojaa niin jospa siitä olisi enemmän suojaa siellä missä ei tosiaan aurinko paista.]]>

2012-03-10T14:30:01+02:00 2019-11-04T15:42:17+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/03/koh-lanta-kun-viisikymppinen-ei-riita sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Koh Phi Phi]]>

”Kansallispuistoon” saapuminen maksaa, pidetään saari puhtaana. Siitä kansallispuistosta ei tässä laiturin edessä levittäytyvässä kapeassa kahden rannan väliin jäävässä kylässä ole tietoakaan. Hotellit, baarit ja myymälät yhdessä muodostavat erittäin sekavan sokkelon jossa meinaa kokoajan jäädä kiireisten polkupyöräilijöiden ja muiden vauhdikkaiden hiihtäjien jalkoihin. - Mihin ihmeeseen täällä bilekeskuksessa on ihmisillä kiire?

Johtuneeko siitä että monet tulevat lyhyelle täsmä lomalle joten pakko heti nyt kokea ja nähdä kaikki? 20 minuuttia myöhemmin olimme jo kiivenneet uphill cottage nimiseen majoitusliikkeeseen ja huone oli erittäin positiivinen yllätys vaikka lämmintä vettä ei tule vieläkään. Tosin ei sitä edes tarvitse tässä trooppisen merituulen hellässä syleilyssä. - Todellisuudessa täällä ilma seisoo ja on suomen ukkosen ilmaa vastaava painostava keli, mutta eihän tästä voi olla tykkäämättä. Ei käy moittiminen myöskään näköalasta joka avautuu parvekkeeltamme.

Illalla käytiin vetäsemässä pikku thumut ja muutaman bucketin jälkeen reggae baarissa seikkailija 2 päätti nousta thaiboxin kehään myllyttämään tuntemattoman tytön kanssa ilmaisesta ämpärillisestä viunaa…

- On ne lapin naiset vaan hulluja. Ilman minkäänlaista kokemusta kamppailulajeista tai edes kuntonyrkkeilystä nousi hän kehään sparrikamat päällä ja alkoi myllyttämään. Itse olin ihan kauhuissani ja sieluni silmin jo näin kuinka anoppi roikottaa minua korvasta kun en ole hänen tytärtään onnistunut toppuuttelemaan ja nyt ollaan oikomassa murtunutta nenää ja ihmettelemässä miten vakuutusyhtiö ei korvaa jurritappelua johon on itse hakeutunut…. Yleisöä ilmeisesti huvitti hieman kun emäntä oli kehässä ja itse räpsin valokuvia kehäkulmauksessa rouvan käsilaukku kyynärtaipeessa roikkuen. – Näin meillä, emäntä sparraa ja juo kaljaa ja itse nautin sateenvarjojuomista ja auringon laskuista. Matsi meni ihan loistavasti ja ämpärikin maistui ihan makoisalle. Loppu ilta meni erittäin hauskan Detroitilaisen pariskunnan kanssa lörpötellessä. Uskomatonta mutta totta, nämä jenkit olivat fiksuja ja jopa tiesivät missä suomi on. Suosittelen muuten Thaimaan Koh Phi Phin reggae baaria kaikille teille kamppailulajien harrastajille tai muuten vaan itseään ihan helevetin kovana jätkänä pitäville, jotka haluavat päästä pieksämään jurrisia turisteja ihan luvan kanssa kehään ja saa vielä ilmasta viina siitä hyvästä! Tosin miettikää jo etukäteen oletteko jurissa pyörineet 600 porras askelmaa näköalapaikalta alas naama edeltä jos sieltä sattuukin tulemaan vielä kovempi jätkä vastaan. ;D
Kanuunaa karkoteltiin kiipeämällä näköalapaikalle josta todellakin oli hulppeat maisemat.

nyt syömässä erittäin ERITTÄIN hyvän sangriakannun äärellä. ylihuomenna matka jatkuu Koh Lantalle, paikkaan jossa off season on jo alkanut ja saamme vihdoinkin hengähtää hieman pidemmän aikaa riippukeinussa aaltoja katsellen. Nyt rokataan ja kohta ladataan akkuja. Ihmiset ovat kauniita ja komeita, meno kovaa ja olisittepa kaikki täällä.
Viimeinen päivä, mitäpä tehdä… - No pakattiin räpylät reppuun ja jätettiin kyläsen ahtaat ja vilkkaat kadut taakse ja suunnistettiin pitkälle rannalle 40min. kävelymatkan päähän. Hurjan viidakkopolun päässä pilkisti valkoinen hiekka ja turkoosi meri. Vihdoinkin ranta jossa ei kaupustelijat vaanineet ja pystyi keskittymään muuhunkin kuin oman repun kyttäämiseen. Kyyhkyläiset pääsivät ensi kertaa yhdessä meren hellään syleilyyn

Auringon palvomisen ja meren pohjan kartoittamisen jälkeen oli aika syödä loistava päivällinen pitkän kaavan mukaan. Tämän rankan ja uuvuttavan ”työpäivämme” jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin palkita itsemme hieronnalla (6€) hyvin suoritetusta urakasta. Illalla sitten Banana baarin kattoterassilla muutamat margaritat olimme pakotetut ottamaan, ettei kurkku ihan kuivunut katsellessa riippumatosta elokuvaa valkokankaalta.

]]>

2012-03-07T18:21:01+02:00 2019-11-04T15:42:20+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/03/koh-phi-phi sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/ <![CDATA[Krabi]]>

Vihdoinkin päästiin meren rantaan johon pienet aallot löivät ja joki laski. Vesi oli siis sameaa ja pieni pettymys, mutta palmut joiden takana nousi majest eeti llisen mahtavat kalkkikivi muodostelmat yhdistettynä mukavaan kuumuuteen ja yli 30 asteiseen veteen antoi palj on anteeksi.

Kylä on nimeltään Ao nang ja on täynnä suomalaisia ja ruotsalaisia. Heti rannalle laskevan kävelyluiskan yläpäässä palmun juurella kuului savolaista vuodatusta siitä kuinka ”helevetti sittee asioo ei ole kerinn ynnä hoittoo”. Suut supussa hiippailimme huomaa mattomasti täm än vyölaukkuisten ja mister mallorca henkisen hiippakunnan ohi.
Nyt sitä saa, nyt sitä saa aurinkoa ja siitä ihottumaa. - Sitä kauan kaivattua lepoa jota täältä tultiin hakemaan aallon kohinan saattelemana palmujen huminassa. Vilttejä ei oltu keritty edes repusta

ottamaan kun ensimmäinen pink lady oli jo massagea kauppaamassa, sekuntia myöhemmin tyrkyllä oli bisseä ja vettä. Samalla selän takana jo odottikin kaveri joka halusi myydä pan huiluja ja hänen takanaan jo jonotti seuraava bissekauppias. Ei tämä nyt taida ihan käsikirjoituksen mukaan mennä, a inakaan sen oman romanttisen käsikirjoituksen josta joku oli jo kyhännyt tässä tapauksessa trakikomiikan meidän kustannuksella. Edes kuollutta esittämällä nämä kaupparatsut eivät rauhaan jättäneet, valkoinen ihon väri paljasti jälleen. Ei kuitenkaan anneta pikku kärpästen häiritä, palvelu ainakin pelaa ja seura on parasta mahdollista! - Hyvä näin kun kerta koko loppuelämä ajateltiin sam oja polkuja tallailla.

Parissa tun

nissa onnistuinkin sitten jo itseni hieman käräyttämään naamasta ja oli aika suunnistaa pink ladyn patjalle jännittämään hieronnan laatua, onneksi oli oma daami mukana vahtimassa. –vai oliko, seikkailija 2 toi saman tien reppuni ja katosi viereiseen putiikkiin omiin hierontoihinsa. Lupaavasti alkoi, vanhempi rouva alkoi painelemaan pohkeita, mutta parin minuutin jälkeen selkään kiipesikin jo ladyboy. Siis viiksekäs poikahan se oli, ei siitä epäilystäkään, mutta ei niitä tissejäkään voinut olla huomaamatta äänestä puh umattakaan. Loppujen lopuksi kuitenkin joutuu sanomaan, että onneksi vaihtui, kaveri rusikoi paikkoja oikein kunnolla, muttei liikaa koska käsittelyn jälkeen olo oli hyvä, ei käytetty. Hyvästä tunnin kyydistä maksoi mielellään 5€.

Yhteenvetona Krabi oli ihan ok, eihän me tosin nähty kuin pikku pala Ao nangia. Saatiin ostettua puhtaat paidat, ihan vaan ettei saada osan reppureissaajien kuuluisaa lempinimeä linnunpaska länkkärit joka tulee pahalle haisemisesta ja huonosta hygieniasta. Saatiin vihdoinkin hyvää ruokaa ja tutustuttiin muut amiin mukaviin ihmisiin joista olisi heti kaksi simpsakkaa ruotsalaista blondia lähtenyt Essin matkaan.

Luigikin ilmoitti että lomat olisi lyöty lukkoon ja jägen lahja universumille saapuisi apajille näillä näkymillä 24.5-12.6 välisenä aikana. Snorklaus retkelle lähdimme väsyneinä, kiitos ihanien naapureidemme jotka edellisenä yönä baarireissulta tultuaan harrastivat erittäin äänekästä vaakamamboa ilmeisesti oopperan ja hardcore musiikin tahtiin. Läiskeestä ja korkeista nuoteista päätellen tälläkin saarella juhlitaan railakkaita full moon partyja rankan konemusiikin tahtiin. Retkellä nähtiin hienoja mutta ylikansoitettuja ja sotkettuja rantoja. korallit oli tuhottu, mutta kaloja kuitenkin näkyi muutamia. Babylonin kellot ovat kuitenkin seisahtuneet, päivämäärästä ja viikon päivästä ei ole käsitystäkään, mutta eipä ne kyllä kiinnostakaan.

Nyt istutaan lautalla matkalla Koh Phi Phille, kuulemma bilesaarelle. - Saarelle, jolla toinen ruotsalaisdaameista (22-v) koki itsensä vanhaksi… Mutta ei anneta tämän häiritä, kehdonryöstäjähän on näillä vesillä kuin kotonaan, vai miten se meni? Alustava suunnitelma olisi täältä jossain vaiheessa jatkaa Koh Lantalle, mutta katsotaan mihin tuuli tuuli kuljettaa pieniä seikkailijoita maailmankaikkeudessa.

]]>

2012-03-07T17:04:01+02:00 2019-11-04T15:42:23+02:00 https://pakobabylonista.vuodatus.net/lue/2012/03/krabi sunbeam https://pakobabylonista.vuodatus.net/